Keväällä kerroin ostaneeni Ashfordin eSpinner 3 -sähkörukin. Se oli ihan kiva, mutta täysin sinuiksi en sen kanssa päässyt. Niinpä päätin tilata toisen mallin testiin kokeillakseni, oliko vika rukissa vai kehrääjässä. Testirupeaman jälkeen myin Ashfordin pois ja Eew jäi – olen todella tyytyväinen siihen!
Amerikkalainen yhden insinöörin kick starter -firma Dreaming Robots valmistaa kahta edullista sähkörukkia Nanoa ja Eew 6:a. Nano on todella pieni, se mahtuu oikeasti kämmenelle ja sen rullalle menee vain noin 50 grammaa kuitua, mutta se on näppärä matkarukki ohuille langoille. Eew 6 on sen sijaan oikein varteenotettava työmyyrä jolta onnistuvat paksummatkin langat ja rulla vetää jopa yli 200 grammaa kuitua.
Ainoa EU-jälleenmyyjä Dreaming Robotsin rukeille löytyy Hollannista: Wol Lokaal -niminen liike. Briteistä kai löytyy jotain myös, mutta sieltäkin joutuu nykyään maksamaan alvit ja tullit. Yksi jälleenmyyjä on kuitenkin enemmän kuin suurimmalla osalla muita sähkörukkeja – esim. Daedalus ja Hansen ovat saatavilla ainoastaan ison rapakon takaa ja pakolliset maksut lisäävät maksettavaa useilla satasilla, jo lähtökohtaisesti suuremman hinnan lisäksi.
Eew 6 on selkeästi kevyempi kuin puinen eSpinner. Se sopii minulle, koska joudun siirtelemään sitä jatkuvasti – Eew kulkee helposti yhdellä kädellä kantaen, kun eSpinner tuntui aina vaativan kaksi kättä (tai kottikärryt). Rajoitetuilla käsivoimilla kun olen varustettu, tuo on merkittävä seikka.
Inhosin myös Ashfordin poljinta. Se oli iso klöntti, jousella toimiva, kuin ompelukoneen poljin. Se päästi kovaäänisen klak-äänen aina noustessaan takaisin ylös. Tämä teki hankalaksi yöllä kehräämisen: Nykyisessä tilanteessamme muut nukkuvat ovettoman seinän takana kun minä kuhkin yöllä, joten tuo polkimen äänekkyys ei toiminut tässä huushollissa lainkaan. Siis sen lisäksi, että se ääni oli myös todella ärsyttävä.
Hyvä puoli Ashfordin polkimessa oli se, että siinä oli kaksi toimintoa: Se toimi joko on/off -polkimena tai sitten ompelukoneen tapaan, eli antoi virtaa niin kauan kuin poljinta piti alhaalla. Kuitenkin, kun kehräämisen ja rukin kanssa pääsee sinuiksi, tuo jälkimmäinen toiminto jää turhaksi. Eew:n poljin toimii vain päälle/pois -kytkimenä.
Eew 6:n polkimena on tätä nykyä pieni ja halpa tatuoijien käyttämä poljin. Siinä on vain kaksi metallilevyä, jotka painetaan kärjestä yhteen. Kontaktin saadessaan ne välittävät tiedon tapahtuneesta rukille. Ääntä kuuluu korkeintaan pieni ”klik”, jos sitäkään. Poljin on todella kiva ja näppärä, joskin silläkin on ongelmansa.
Mietin pitkään oliko polkimessani jotain vikaa. Se saattoi täysin randomisti olla toimimatta. Joko ei käynnistänyt rukkia lainkaan tai sitten kehräyksen lomassa yhtäkkiä pysäytys ei toimnutkaan millään ilveellä. Kysyin jopa tatuointitarvikkeita myyvästä liikkeestä, onko tuo polkimen ominaisuus vai onko se viallinen.
En edelleenkään ole ihan täysin varma missä ongelma oli, mutta nyt se on ollut toimintavarmempi: Yritän muistaa aina putsata metallilevyjen välin mikrokuituliinalla ja olen todella huolellinen että painan poljinta vain ihan kärjestä. Jos ongelma jatkuu, ostan uuden polkimen – nämä maksavat alle kympin kappale.
Ashfordin mukana tuli kassi, lazy kate ja kolme puista rullaa. Kassi oli kyllä hyvä, mutta kamalan ruma! Se oli myös mitoitettu siten, että sinne mahtui tuo lazy kate, jonka kanssa en päässyt sinuiksi. Rullat olivat kyllä suuria, mutta lyhyitä ja isolaippaisia, mikä on hankala muoto – esimerkiksi useimpiin rullatuoleihin ne eivät sovi. Eew:lle ei ole kassia eikä mukana tule rullatelinettä, mutta se ei haittaa. Muovisia rullia on paketissa kokonaista kuusi kappaletta, ja ne ovat todella hyviä.
Karan päissä on kierteet, joten rullan saa säilytystä/kuljetusta varten purettua helposti osiin. Laipan rakosista pystyy seuraamaan rullan täyttymistä, kun taas umpilaipalla sitä joutuisi kurkkimaan sivusta päin paljon enemmän. Rullan molempiin päihin laitetaan tuommoinen kuulalaakeri (kuvassa tuo irrallinen rinkula), jossa on öljyt ja kaikki mukana – eli käytännössä tätä rukkia ei tarvitse öljytä lainkaan! ESpinneriä piti jatkuvasti olla öljyämässä (ja siis myös putsaamassa) että se olisi pyörinyt hyvin. Öljy muuttui mustaksi liejuksi joka sotki joka paikan. Eew:ssä vain silloin tällöin pyyhkäisen karan paperilla rullaa vaihtaessani, ja missään ei ole sotkua.
Eew:n ”jalusta” on suunniteltu siten, että sen sisään mahtuu litteä varavirtalähde. Suomesta ei kuitenkaan semmoisia saa: siinä pitäisi olla 12V dc -ulostulo. Jostain syystä moisia ei täällä myydä lainkaan, kaikki ovat usb-liitäntäisiä. Tuo patterikotelo on kolmisen senttiä korkea. Otin sen irti ja mies askarteli tilalle vinyylilankun palasen.
Tällä tempulla sain siis hieman korkeutta pois ja painopistettä alemmaksi. Ei sillä, että rukki olisi sitä kaivannut – korkeampanakin se on aivan tukeva ja vakaa, paremminkin kuin Ashford.
Eew on hyvin hiljainen, lähes äänetön, ja se on paremmin säädettävissä kuin Ashford. Molemmathan nämä toimivat kuten useimmat sähkörukit, lyhtyvetoisina eli skottitensiolla. Ashfordissa jarrunuoran molemmissa päissä on jousi, ja epäilen että se on seikka, joka tekee säädöt melko epävakaiksi. En vaan viitsinyt sitä enää sen enempiä testailla, kun Eew toimi minun käytössäni kaikin puolin niin paljon mukavammin.
Oikeastaan ainoa ärsytys Eew:ssä on rullan vaihtaminen. Sitä varten joutuu irrottamaan muovisen nyörin, jarrunarun, sitten nostamaan lyhdyn irti, irrottamaan karan päästä kolmannen laakerin, sitten vasta saa rullan irti. Ja sama tietysti sitten toisinpäin uuden rullan kanssa.
Nyörin irrottaminen ja takaisin laittaminen on aika hankalaa varsinkin, jos torven aukon pienennin (orifice reducer) on paikoillaan. Nyöri on hyvin napakka, ja vaikka etummaisessa tyttäressä onkin ”parkit” nyörille, olen todennut, että helpompaa on irrottaa se alapäästä vauhtipyörästä kuin ”suosituksen” mukaan yläpäästä. Takaisin laittaessa täytyy myös olla hyvin tarkkana, että asettaa nyörin oikeaan uraan.
Hinnaltaanhan Eew 6 on yksi edullisimmista sähkörukeista. Esim. Daedalukset ovat luokkaa lähes tuhat dollaria, alkaen, ja Suomeen tuotaessa siihen tulee useita satasia lisää tulleja ja alveja ja posteja. Hansenit ovat kamalan hintaisia ja Ashfordin traktorikin maksaa lähes 700 euroa, alkaen. Hollannista tilattaessa Eew maksaa posteineen karvan päälle 400 euroa. Ja mikäli ongelmia sattuisi syntymään, valmistaja vastaa kysymyksiin erittäin auliisti.
Pelkkä Blogi 