Epätoivoinen tilanne ideoiden ja mä-haluun-tehdä-projektien suhteen jatkuu. Overflow on valtaisa. Blogille ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Into piukeena olen vain syöksähdellyt projektista toiseen.
Asioita ei ole yhtään auttanut se, että jouduin taistelemaan terveyskeskuksen kanssa kilpirauhaslääkityksistäni, tietokoneeni hajosi (siis ihan fyysisesti levisi saumoistaan, softat oli kyllä kunnossa) ja jouduin ostamaan ja asentelemaan uuden, kylppäristä löytyi putkivuoto ja taas pitäisi keksiä evakkoasumus pihaan – ja kaiken päälle lykkäsi vielä kesäflunssankin.
Keltainen kesäpaita tuli sitten purettua. Purkaminen ärsytti, lähinnä siksi, kun malli oli ollut niin ärsyttävä. Tekelettä ei tullut ikävä, langoista syntyy jossain vaiheessa jotain parempaa.
Uusi kesäpaita, samaa lankaa mutta eri värissä, pääsi puikoille. Ohje on ziljoona kertaa järkevämpi. Tietysti sen kanssa piti vähän säätää, mutta vähän vain. Omaksi iloksi.
Perinnerukeilla kehräämäni sukkalanka tuli kerrattua. Reilu 100 grammaa kolmesäikeistä napakkakierteistä lankaa odottaa nyt värjäämisinspiraatiota. Tästä tuli kyllä hieno lanka, vaikka itse sanonkin. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin toimii sukissa.
Siitä on jo tovi, kun aloin valmistelemaan tuota oranssia angoraa kehräämistä varten. Nyt se vihdoin pääsi rukille. Ulkona on ollut kiva kehräillä. Työkaluksi valikoitui Eew 6, jota Eewiksi olen kutsunut. Nimenvaihto on kuitenkin harkinnassa.
Yhtenä iltana innostuin tekemään miniatyyrisukkia. Kyllä, niissä on ihan oikeat short-row kantapäät ja palmikkoa koristeena. 2 mm Lykke-puikoilla jostain vanhasta Venlan jämästä. Sormiparisto on vieressä antamassa mittakaavana.
Mohairit jäivät kesken, kun hyökkäsin seuraavaa sukkalankaa pyörittelemään. Assari taustalla ei jaksanut pysyä hereillä. Tämä lanka syntyy Saimas Spinneryn kampatopsista, joka on sekoitus finullia ja leicesteriä. Samasta tavarasta olen kehrännyt aiemminkin, silloin 2-säikeisen langan jonka sitten värjäsin kerrostamalla. Nämä villat ottaa värin upeasti, vaikka eivät olekaan superwashia!
Välillä taas kunnostettiin miehen kanssa seuraavaa rukkia (siitä eri postauksessa jossain vaiheessa). Helsingissä piti käydä haalimassa lisää varaosia. Mukana olivat nuo kuvan tavarat, joista en millään keksi mikä härveli siinä on. Löytyykö ideoita?
Sitten pimahti päässä ja heitin puikoille jostain alelaarista haalimani jumbolangat. Villatakkia niistä aloin tikuttamaan, ihan omasta päästäni ja ilman ohjetta. Suuret luulot on jollain osaamisestaan… no, katsotaan mitä tuosta tulee vai meneekö purkuun. Se on jo tässä vaiheessa ihan selvää että lanka ei tule riittämään ja Suomesta ei samaa lankaa saa lisää. Tiedossa on siis jälleen jotain merkillisiä ratkaisuja. Ei sillä, että tuossa alkuperäisessäkään setissä olisi ollut mitään järkeä. Kymmenen kerää, joista kaksi punaista – toinen kaunis tummanpunainen, toinen tuollainen kamala fuksia. Mitä ihmettä minä olen tuossa oikein ajatellut???
Hankintojakin on tullut tehtyä. Pari projektipussia ostin Heidiltä, joka pitää Hopeavilla-nimistä neulekanavaa Youtubessa. Ihania!
Sitten lankakauppias Ilu Handusta oli Handumobiililla Porvoossa. Ilulta tarttui matkaan nuo kolme oikeanpuoleista vyyhtiä, jotka ovat Ilun kesähittejä (puuvilla-villa-nailon). Lisäksi jo kauan mieluilemani lintuaiheiset silmukkamerkit. Pienestä Lankakaupasta etsin fingering-vahvuista pellavaista huivilankaa. No, kävi niin että ostinkin Malabrigon silkki-alpakkaa, joka on kylläkin reilusti lacen puolella… Ja koska en osannut päättää otanko vihreän vai sinisen niin otin sitten molemmat. Nämäkin kaikki huutelee joka päivä että haluaisivat puikoille hetijustnyt.
Tällä viikolla sain postista kirjapaketin. Yhdellä neulalla on Villametsän (Youtube-kanava) Marjon suosittelema. Sen avulla aion katsoa, tuleeko neulakinnashommista mitään tolkkua. Tosin en vielä hetkeen, kai. Toivottavasti. Japanilaiset neulekuviot on ihan huippu pintaneuleopus ja sitä tekisi mieleni hyödyntää huivilankojen kanssa (ja tilata kaikki muutkin saman tekijän kirjat). Just eikä melkein olisi pitänyt olla käsillä kun aloin tuota toista villatakkiani tekemään 😀 Ja eläinkirja ihan vaan koska siks – sieltä haluaisin tehdä varmaan ihan kaikki!
Tässähän sitä taas. Minkälaista mahtaisi olla semmoinen ihminen, joka osaa ja malttaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan? Niillä on varmaan tosi selkeä olo, kun käsillä on just tasan se yksi juttu. Eikä niinkuin meikäläisellä, joka säheltää sata lasissa koko ajan joka suuntaan, tekee seitsemää asiaa ja ajattelee lisäksi muutamaa kymmentä. Ja oikeasti: se ei ole vitsi, että selaimessa on ziljoona välilehteä auki. Koneen vaihdon myötä sain tilanteen siivottua, mutta nyt parin päivän jälkeen niitä on taas jo 18. Se on kylläkin harvinaisen vähän meikäläiselle.
Pelkkä Blogi 
Jokunen vuosi sitten ostin tuon Yhdellä neulalla ja sen toisenkin kotimaisen kinnaskirjan, oikeanlaista Z-kierteistä lankaa ja tietysi neulan. Ja kurssinkin kävin. Mutta ei musta tullut neulalla tekijää, ei vaan mun aivot kääntyneet niinkuin ois pitänyt. Myin kaiken pois. Mutta oonpahan tuonkin kokeillut. Ei kaikkea tarvi osata, eihän;)
TykkääLiked by 1 henkilö
Muistan kun äiti yritti opetella neulakinnastekniikkaa. Hän oli taitava neuloja, mutta tuo homma tuotti hänelle suuria vaikeuksia. No, sai kuitenkin ainakin yhdet lapaset sillä aikaan, kotitilan lampaista, mummun tai tädin värjäämistä langoista. Ne lapaset ovat vieläkin minulla. Ehkä siksikin haluan tuota hommaa kokeilla.
Ja juu, olen samaa mieltä, että kaikkea ei tarvi osata. Vaikka haluiskin 😀 Mutta kaikkea voi silti kokeilla, koska muuten ei voi tietää! Joskus nuorempana naureskelin että osaan kaikenlaista vähän mutta mitään en kunnolla. Nykyään en jaksa sille edes nauraa, koska tuo on yhä suuremmassa määrin totta :’D
TykkääTykkää