#muovitonmaaliskuu jatkuu. Olen nyt onnellisena hipsutellut menemään muovittomissa Mustarastas-sukissani. Ne ovat lämpöiset ja rouheat ja ihanat eivätkä kuitenkaan kutita lainkaan. Minulla on siis aina villasukat paljaassa jalassa.
Seuraava projektini oli kauan mietitty ensimmäinen kokeilu kehrätä itse sukkalankaa. Sukkalankahan on sen verran vaativa asia, että mikä tahansa lanka ei todellakaan toimi sukissa. Varsinkaan sitten, kun siitä puuttuu muovi, eli vahvike.
Aloitin tämän projektin jo joulukuussa, sekoittelemalla 5% tussah-silkkiä, 30% mohairia ja loput ulkolaista kampatopsia wensleydale-lampaiden villasta. Wensleydale on pitkävillainen rotu, siksi valitsin varastoistani juuri sen. Mohairini on peräisin ihan Suomesta, Puumalasta ja on täysin vedenpitävän varmasti eettisesti tuotettua. Mohairkikkurat olivat valmiiksi värjättyjä ja niistä tuli sitten lankojen väri.
Yritin ensin sekoittaa kuituja suoraan villakammoilla. Siitä ei tullut yhtään mitään. Tuli hurjasti hukkakuitua ja silkki meni vaan solmuun sähköistyessään. Lopulta annoin periksi ja vedin kaiken karstamyllystä läpi. Mylläämisestä ei tullutkaan yhtään kuvaa, kampaamisestakin vain yksi.
Myllyn jälkeen laitoin kuidut vielä muutamaan kertaan kampojen läpi ja vedin sitten kammalta topsiksi. Kampausjätteet laitoin talteen ja karstasin ne puneiksi, jotka kehräsin sitten omaksi pikkuvyyhdiksi, erillään kammatuista kuiduista.
Tämä oli sangen työläs urakka, ja sen jälkeen kädet olivatkin taas sen näköiset, että oli tullut tapeltua karstapiikkien ja kampojen kanssa.
Kehräsin ensin punit. Vedin molemmat värit sinkuiksi peräjälkeen samalle rullalle, mutta kertasin ne kuitenkin väreittäin erikseen. Näitä karstattuja oli melko vähän ja ajattelin sen sukan varteen, niin hoidin kertaamisen ketjukertauksella enkä alkanut pulaamaan säikeiden jakamisen kanssa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun kehräsin mohairia, joten tässä sain vähän harjoitella sitäkin ennen varsinaisen sukkalangan kimppuun käymistä.
Kertaamisen helpottamiseksi kerin säikeen kertauspalloksi. Eli käytännössä vedin sen ketjulle, jonka kerin ilman kierrettä. Sitten kerältä ajoin sen rukin läpi kierteen lisäämiseksi. Tämä oli aika kätevä konsti – sitäkään en ole aiemmin kokeillut.
Kammatut sekoitukset kehräsin sitten ”oikeaksi” kolmisäikeiseksi. Tosin ihan lopussa lintsasin vähän, kun säikeet eivät tietenkään menneet tasan. Vedin jämät vyyhdin perään ketjukertauksella niin sain kaikki käytettyä. Vaikka luulin kehrääväni kovin ohutta, kerratusta langasta tuli melko paksua, noin 150 m/100 g.
Vihreässä vyyhdissä ihmettelin kovasti, kun yksi säie loppui jo puolet aiemmin kuin muut, vaikka oli tarkkaan jakanut topsit painon mukaan kolmeen osaan. Toki, kehruupaksuus heitteli, mutta ei toki niin paljon. Kun vyyhti oli jo valmis, löysin vastauksen mysteeriin: Yksi topsipesä oli pudonnut sohvan alle…
Aloitin sukkien neulomisen Pienen Lankakaupan neuleillassa, jossa olen viime aikoina käynyt lähes joka viikko. Siellä on hauskat jutut ja mukavaa seuraa – ja hyvää kahvia!
Tämä lanka oli kovin erilaista neulottavaa kuin aiemmat lankani. Se on jotenkin todella raskaan ja painavan tuntuista. Lisäksi se on hurjan liukasta. Oli siis aika vaikea löytää sopiva ja tasainen käsiala ja oikea puikko. En myöskään ollut ihan varma kuinka pitkälle lankani edes riittää, joten päätin tehdä varret vasta jälkeenpäin. En tykkää neuloa sukkia varpaista varteen, joten tein nilkkaan väliaikaisen aloituksen ja neuloin sukat siitä eteenpäin.
Varteen en tehnytkään resoria, vaan päätin seikkailla vielä yhden ”eka kerran” ja tehdä nirkkoreunuksen. Ei siitä nyt mitenkään loistava tullut, mutta ihan hyvä kotikäyttöön. Nämä on muutenkin todelliset harjoituskappaleet: Lankaan sain kierteen mielestäni ihan kivasti (kierrefobiastani huolimatta!), mutta paksuus vaihteli yllättävän paljon.
Lisäksi kävi niin, että toiseen sukkaan tuli molemmista väreistä sitä paksummasta päästä olevaa lankaa, toiseen taas ohuempaa, joten sukat tuntuivat jo neuloessa eriparisilta. En kuitenkaan alkanut purkamaan, sillä tämän langan neulominen kävi aikalailla käsien päälle. Ja se ei suinkaan helpottunut siitä, että kantapään jälkeen aloin jostain syystä kiristämään käsialaanikin, joten teräosa on ihan erinäköistä neuletta kuin kantapään alue. Huokaus.
Tämä projekti sai siis minut tuntemaan itseni täysin aloittelijaksi, joka ei osaa mitään ja kaikki asiat menevät vinkuralle, lopputuloksesta puhumattakaan. Langat kuitenkin riittivät enemmän kuin hyvin, molempia jäi vielä ihan reilu keränloppu. Valmiit sukat painaa 98 grammaa, mikä on mielestäni aika reilusti noin lyhytvartisille sukille. Ovat siis täyttä tavaraa!
Pelkkä Blogi 