51 yarns: your finest

Kolmisäikeisen ja lemmikkilangan jälkeen 51 yarns-vuorossa oli ohut lanka. Tarkoituksena siis kehrätä niin ohutta lankaa kuin pystyy. Se on toisaalta helppoa, mutta toisaalta kamalan vaikeaa. Vain muutaman kuidun paksuinen säie katkeaa helposti ja pienikin muutos draftatun kuidun määrässä vaikuttaa yllättävän paljon. Ohuen kehrääminen vaatii siis myös rohkeutta heittäytyä – ja toisaalta oikean materiaalin.

Minulla oli varastoissani edelleen puuvillaa ja silkkiä, joita kehräsin jo kesällä aiemmissa haasteissa. Ne ovat molemmat kuituja, joita yleensä kehrätään hyvin ohueksi, ja siksi valitsin ne. Siitäkin huolimatta, että varsinkin puuvillan kanssa homma oli edellisellä kerralla lähinnä kamalaa taistelua.

Aiemmin näiden kuitujen kanssa minulla oli vain perinnerukkini Kiikka-Hulda ja sen kaksoisnyöritekniikka, jota yleensä rakastan. Nyt valitsin työkalukseni modernin Penelopen, joka on siis Schacht Ladybug. Otin käyttöön pienimmän kehräni ja poikkeuksellisesti lyhtyvetoisen tekniikan, eli Scotch tensionin. Sillä sain hyvin säädettyä rukin imun mahdollisimman pieneksi.

Puuvillalta en suuria odottanut, mutta yllättävän hyvin sain sitä kehrättyä, ja ihan siedettävän ohueksi. Olen siis ehkä oppinut jotain viime kesän jälkeen! Puuvillaa on kuitenkin hankala venyttää suoraan topsista, koska se on aika ”tahmeaa” – eli kuidut tykkäävät takertua toisiinsa. Punista pitkävetona kehrääminen on kai yleisin puuvillan kehruutekniikka, mutta en viitsinyt vaivautua tekemään puneja. Varsinkaan, kun minulla ei ole tiheitä karstoja. Taistelin siis todennäköisyyksiä vastaan ja kehräsin suoraan topsilta, ja onnistuin ennustetta paremmin 😀

Edelleenkään en kuitenkaan tehnyt tarpeeksi kierrettä. Puuvilla on uskomaton kierresyöppö! Kerratessa löpsistyin entisestään, ja kertauskierre jäi vielä vajaammaksi kuin kehruukierre, ja langasta tuli sitä myöten hieman epätasapainoista. Kerran vetäisin sen uudelleen rukin läpi, mutta sen jälkeen en enää jaksanut vaivautua, vaikka se jäi edelleen vajaaksi.

Silkki oli siis mulperisilkkiä, joka sekään ei kuulemma ole helpoimmasta päästä silkkejä. En tiedä, en ole muita vielä kokeillut. Nyt lähdin suoraan kehräämään taitteelta, ja homma sujui ihan kivasti.

Sain säikeestä ihan kivan ohutta aikaan, vaikka toki mestarit kehräävät helposti vielä paljon ohuempaakin. Omiin taitoihini nähden olin tähän ihan tyytyväinen.

Kaksisäikeiseksi kerrattuna minun silkkini osui (keskimäärin) ehkä tuohon noin 40 wpi:hin. Kertauskierre jäi tässäkin hieman vajaaksi, mutta ei niin pahasti kuin puuvillassa. Muutenkin huomaan, että nykyään on vähän hankalaa saada kehruissa kierteet osumaan kohdilleen. Toivottavasti se kausi menee pian ohi ja opin taas tekemään tasapainoisia vyyhtejä.

Tein molempia ihan vain minivyyhdin saadakseni haasteen suoritettua. On niin paljon muuta tekeillä, etten halunnut tähän käyttää sen enempää aikaa.

Advertisement