Kammaten ja kehräten – alpakkaa!

Marras-joulukuun projektiksi muodostui alpakan kampaaminen ja kehrääminen. Sen piti vielä olla tietyn alpakan karvaa Villitarhan tilalta, koska se oli tyttäreni mielestä kaunis valkoinen, toisin kuin mikään muu tarjolla oleva. Onneksi Villitarha on lähistöllä ja siellä oli tuota väriä vielä varastossa, sillä minun pusseissani sitä ei ollut tarpeeksi.

Tuo valkoinen alpakka tarvittiin näiden kahden aiemmin kehräämäni merinon seuraksi pirtapuilla kudottavaan huiviin.

Minulla ei edelleenkään ole muita kuin mieheni tekemät diy-kammat. Ne sopivat parhaiten hyvin karkealle villalle, mutta halusin silti kokeilla alpakan kampaamista. Ja ihan hyvin se tointui noillakin vehkeillä.

Kampasin pesemättömät karvat (alla kamman vieressä) ja vedin niistä esidraftattua nauhaa (”pesät” kuvassa). Kampausjätteet (kuvassa alaoikealla) karstasin käsikarstoilla puneiksi. Juuri mitään ei siis mennyt hukkaan.

Minulla ei ole kampausasemaa – eli ”telakkaa”, jolla toisen kamman saa kiinnitettyä pöytään. Kammoissani on kuitenkin litteä varsi, joten ne on helppo telakoida  ruuvipuristimella. Tämä helpotti työtä aika lailla, lihasvoima ja nivelet säästyivät.

Mitä useampia kertoja villan kampaa, sen parempi on lopputulos. Minä taisin kammata kaikki tupsut neljä kertaa. Tiheämmillä ja kaksirivisillä kammoilla tulos olisi ollut jo todella hieno – mutta myös kampausjätettä olisi ollut huomattavasti enemmän. Hienommat (tiheämmät) kammat tekevät tarkempaa työtä.

Yritin taas kokeilla myös diziä (hieno diy-diz, tein sen jostain vanhasta yskänlääkemittalusikasta 😀 ), mutta se touhu ei vain iske. Tuntuu että paremmin saan draftattua kuidut ilman diziä kuin sen kanssa.

Alla yksi valmis ”pesä” ja kampausjätteet menossa karstattaviksi.

Alpakat tykkäävät pyöriä maassa ja ottaa pöly- ja hiekkakylpyjä. Nämä karvat olivat tosiaan pesemättömiä, suoraan kehruun jäljiltä, ja siksi likaisia. Kammatessa ja karstatessa lika tiivistyi karvoihin ja varsinkin punit, joiden karvat olivat menneet monta kertaa käsieni läpi, olivat jo ihan mustia. Tämä kostautui siten, että valmista lankaa oli todella vaikea saada pestyä puhtaaksi, kun lika oli siellä langan kierteissä jo tiiviisti. Tästä opin sen, että alpakka kannattaa kyllä pestä jo karvana, ennen kampaamista tai karstaamista. Laiskana yritin vain hypätä yhden pesukerran yli…

Alpakalla ladatuista kammoista tuli mieleen takavuosien Trolli-peikot 😀

Kun kaikki oli kammattu ja karstattu, valmista kehrättävää oli kai yli 200 grammaa. Ihania untuvapilviä!

Kehräsin karvoista kolme säiettä Penelopella ja kertasin ne kolmisäikeiseksi langaksi. Kammatuista karvoista tuli ihana, iso ja muhkea vyyhti – väkisin tungin sen kokonaan yhdelle rullalle enkä jakanut kahteen vyyhtiin. Kansainvälisessä kehruuryhmässä on termi ”bobbin chicken” – eli ikäänkuin kaksintaistelu kehrääjän ja rukin kanssa, kumpi voittaa. Kehrääjä voittaa, jos saa kaiken säikeen yhdelle rullalle, vaikka sitten vähän yli äyräidenkin. Minä voitin Penelopen, jonka rullalle teoriassa mahtuu noin 100 grammaa säiettä. Karstatut kampausjätteet sentään kehräsin eri vyyhdiksi.

Bobbin chicken – voitin!
Sitten pesu. Ja liotusta. Monta kertaa! Lanka vaihtoi väriä. Ekat vedet olivat todellakin ihan mustia.
Päällimmäisenä oleva ohuempi vyyhti on jätepuneista kehrätty.

Tästä langasta tuli ihan mielettömän ihanaa, pehmoista ja unelmaista. Kammattua kuitua oli myös hurjan ihana kehrätä. Pääsin taatusti kaikesta alpakkainhosta eroon ja aivan varmasti tartun siihen uudestaan, samoin villakampoihin.

Jossain vaiheessa sitten eri postaus siitä, mitä tästä langasta syntyi 🙂

Advertisement

2 thoughts on “Kammaten ja kehräten – alpakkaa!

  1. Todella kaunis lanka tuli tuosta valkoisesta kammatusta alpakasta! Ja hyvä idea ottaa ne jämät käyttöön käsikarstoilla karstaten. Monet kerrat olen kyllä heittänyt ne ”jämät” roskiin, mutta ehkä ne voisi vielä jatkossa koittaa hyödyntää. Haaveilin joskus villamatosta, että kehräisi noita hieman huonompia karheita ja jämäkuituja paksuksi langaksi ja virkkaisi maton. Siinä ei olisi niin langan ulkonäöllä väliä, kunhan olisi napakka kierre, että kestää.

    Tykkää

    1. Kiitos, Mira! Olen itsekin siihen todella tyytyväinen ja salaa vähän ylpeäkin siitä 😀

      Niistä karstatuista jämistä tulee toki ehkä hieman möykkyisempää lankaa, mutta ei sitä eroa ainakaan tuossa valmiissa huivissa huomaa. Jämiähän voi hyödyntää monella tapaa, esim. täytteinä tai huovuttamalla yms. Minua korpeaa siinä lähinnä se, että taas pitäisi alkaa uudenlaisia asioita tekemään, kun mm. huovuttaminen ei ole minun juttuni :’D

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.