51 yarns – fractal

51 yarns -vuorossa oli värikehräys fractal -menetelmällä. Wikipedian mukaan ”Fraktaali on joukko, joka on itsesimilaarinen, eli joukko näyttää samalta tai samankaltaiselta, katsoi sitä millä suurennoksella tahansa.” Kehruussa sillä tarkoitetaan tietyllä tavalla jaoteltuja väriosuuksia:

Lähtökohta: Letti käsin värjättyä merinovillaa.
Letti avattuna
Letti jaettuna gradient-säännön mukaisesti. Yksi puolikas ja neljä kahdeksasosaa.

Ensin jaoin topsin pitkittäin kahtia (viimeisessä kuvassa koiran kuonon kohdalla kerällä), sitten toisen puolikkaan vielä neljään osaan, jälleen pitkittäin. Kummastakin puolikkaasta kehräsin yhden säikeen, neljään osaan jaetun puolikkaan suikaleet aina samasta päästä alkaen, että värijärjestys pysyi samana.

Vasemmalla kokonainen puolikas topsi, oikealla kapeat suikaleet oikeaan järjestykseen peräkkäin kerittynä.

Ennen kehruuta päätin venytellä kuidut melko valmiiksi, koska merinovilla on melko takkuista kehrättävää. Esivenyttely (pre-drafting) helpottaisi kehräämistä huomattavasti.

Suikaleet venyteltyinä. Värit näyttävät jo ihan erilaisilta kuin alkuperäisessä topsissa.

Vaikka olin valmistellut kuidun huolellisesti, sitä oli silti melkoisen hankala kehrätä. Olen merinoa kehrännyt vain kerran aiemmin, ja silloin kokemukseni oli samanlainen. Tahmeaa, takkuista, kiukuttelevaa kuitua. Ei yhtään kivaa. Ainakin meikäläisen taidoilla sen kanssa on melkoisen mahdotonta toteuttaa vertausta ”pidä kuitua kädessä kuin linnunpoikaa – älä rusenna sitä kuoliaaksi”. Tämän kanssa olisi isompikin lintu muusaantunut tehokkaasti – ja kädet kramppasivat ja alkoivat särkeä. Ei enää merinoa meikäläiselle, ellei ihmeitä tapahdu. No ei se mitään: merino ei sovi myöskään eettisiin raameihini, joten en yhtään itke sen perään.

Tekniikan ideana on se, että puolikkaasta topsista kehrätessä yhtä väriä tulee säikeeseen aina pitkälti kerrallaan, koska kuitua on yhdessä kohdassa paksusti. Ohuemmista suikaleista vastaavasti tulee lyhyemmät väripätkät, koska niissä kutakin värikohtaa on vähemmän. Kun nämä eri rytmillä värjääntyneet säikeet sitten yhdistetään kertaamalla, valmiissa langassa on jatkuvasti erilailla syntyneitä väriyhdistelmiä.

Vasemmalla lyhyemmät väriraportit, oikealla puolikas topsi, josta siis tuli pidemmät väriraportit. Koska tämä topsi oli melko kirjava alkujaankin, niin tässä ei rullilla oikeastaan näy eroa, mutta toisenlaisella värjäyksellä ero saattaa olla suurikin.

Vyyhti oli liian iso kerrattavaksi yhdelle rullalle. Lisäksi Ladybug ei tykännyt pitää imua päällä tarpeeksi, niin lanka puolaantui löysästi ja vei paljon tilaa rullalta. Periaatteessa yhdelle rullalle pitäisi mahtua noin 100 g kuitua ja tämä vyyhti painaa 94 grammaa, joten siististi kelattuna se olisi varmaan mahtunutkin.

Valittelin jo haasteryhmässä sitä, kuinka mielestäni topsin ihanat värit menivät ihan pilalle tässä vyyhdissä, ja topsi olisi pitänyt mielummin kehrätä taitteelta – jolloin värit olisivat pysyneet puhtaampina. Totuutta vyyhdin väristä on kuitenkin melko vaikea kaivaa esiin.

Puhelimen kameralla keinovalossa värit muuttuvat aika paljon todelliseen nähden. Näissä kahdessa tummansinisen peiton päällä kuvatussa kuvassa vyyhti näyttää hyvin ruskeavoittoiselta – yök. Sinistäkin on sieltä vaikea löytää, puhumattakaan keltaisista.

Kylppärin valossa vedessä sininen tulee hieman paremmin esiin.

Vyyhti on vielä märkä, mutta tuossa lähikuvassa värejä löytyy jo vähän paremmin. Kokonaisuus on kuitenkin aika valju.

Salaman kanssa löytyy enemmänkin sinistä. Tosiasiassa tämä vyyhti on melkoinen kameleontti värien suhteen. Valo ja vyyhdin asento vaikuttavat paljon. Totuuden näkee vasta päivänvalossa, kun lanka on kuivunut – ja ihan viimeisen siinä vaiheessa, kun langasta on tehty se jokin mikä siitä sitten ikinä tuleekaan.

Advertisement